Erkka V pääsi taas vauhtiin

http://ylex.yle.fi/audiot/ylexweb/kaikk ... a-futiksen

Kotimaisessa joukkueurheilukulttuurissa koettiin iso muutos kymmenen vuotta sitten, kun junioritoimintaan esiteltiin Kaikki pelaa -ohjelma.

Tarkoitus on ollut tehdä harrastamisesta nautinnollisempaa junioreille. Voitto ei ole enää tärkeintä, vaan kannustava ilmapiiri ja fair play. "Nuorella on oikeus kokea itsensä tärkeäksi ja nauttia liikkumisesta urheiluseurassa".

Esimerkiksi jalkapallossa erotuomari ei näytä alle 12-vuotaille lainkaan keltaista tai punaista korttia, vaan ainoastaan vihreää, joka on osoitus Reilun Pelin suorituksista. Näin rankaisemisen sijaan kannustetaan.

Vaikka idea kuulostaa erittäin jalolta ja humaanilta, kriittisiäkin ääniä löytyy. Entinen jalkapalloilija, nykyinen juniorivalmentaja Erkka V. Lehtola sanoo Kaikki pelaa -ohjelman tuhoavan suomalaisen huippufutiksen.

http://ylex.yle.fi/audiot/ylexweb/kaikk ... a-futiksen

Erkka on kunnioitettavan rohkea kaveri lausunnoissaan. Kun kentänlaidalla vanhemmat taistelee poikiensa puolesta niin Erkan teko on rohkeaa ja varma tapa saada suuri joukko vanhempia kimppuun. Erkka vaan on niin oikeassa lausunnoissaan ja on muutama muukin, joka uskaltaan tulla omalla naamallaan esiin. Juuri äsken oli Valla TV:n tyynysodassa samoilla linjoilla. Ymmärrän myös liiton kantaa siitä, että taistellaan lajin paikasta suurena ja mahtavana. Hyvin paljon liitto myös taistelee asiasta rahan takia. Suuri massa on myös mahdollisuus rahastaa kaikki pelaa juniorit antamatta kuitenkaan paljoakaan. Jos nämä johtajat taistelisivat yhtä paljon siitä, että kaikilla junioreilla olisi ammattitaitoinen valmentaja niin tulos liikunnan ja urheilun kannalta olisi paljon parempi. Nyt 90% seuroista puuhastelee mitä sattuu vuodesta toiseen. He useasti keräävät suurella juniori massalla rahaa seuraan ja rahoittavat sillä kokopäiväisiä konttorissa istujia taikka jakavat suuresta masssata keräämiä rahoja aikuisurheiluun. Kyllä siinä on pienten lasten ajatteleminen kaukana. Kaikista tärkein olisi panostaa voimakkaasti valmentajien tasoon ja koulutukseen. Nythän valmentajan takin seurassa saa kuka tahansa ja sen jälkeen hän on valmentaja. Ihan sama kun lääkäri tittelin saisi ihminen , joka on joskus kävellyt sairaalan käytävillä. Valmentaja titteli pitäisi suojata tarkemmin. Seurat tuhlaavat paljon voimavaroja vanhempien D-tutkinnon suorittamiseen ja se isä vetää ryhmää juuri sen aikaa kun oma poika pelaa. Isä on juuri sen linjan mies minkä tasoinen oma poika on.
Jos valmentajan oma poika kuuluu häntäpään ryhmään niin hän on intohimoinen NuoriSuomi mies ja taas jos poika on hyvä niin potkii harrastajia päähän ja kannattaa kilpaurheilua. Nämä molemmat tavat toimia ovat amatöörimäistä puuhastelua. Pitäisi enemmän puhua ohjaajista ja valmentajista. Ohjaaja voisi olla ensi askel valmentajan uralle mutta ei missään nimessä voisi olla aloittavien lasten valmentaja. Tämä olisi todella helppo tehdä jos seuroissa ja piireissä olisi tahtoa.Nyt asiaa katsotaan läpi sormien. Pelätään, että tulee pelaaja kato. Uskon ihan päivastaiseen. Jos seura toimisi ammattimaisesti niin heikoimmatkin saisivat parempaa opetusta ja näin myös heistä välitettäisiin enemmän. Koen, että välittämistä on se, että heikoinkin lenkki saataisiin oppimaan ja liikkumaan. Nythän heikoin lenkki putoaa varmuudella pois pitkäaikaisesta harrastamisesta koska 12-16 vuotiaana tajuaa sen, ettei osaa mitään. Jos vähänkin ymmärrän Erkan ja hengenheimolaisten ajatuksia niin uskallan väittää, että he juuri välittävät nuorista ja muut pelaavat taloudellisten tai oman tai seuran imagon vuoksi ihan muuta peliä lasten kustennuksella.

Meillä LePassa ei ole yhtään palkattua työntekijää, eikä miesten joukkuettakaan rahoiteta. Seuran jäsenmaksut ovatkin sitten toista luokkaa kuin suurilla ja mahtavilla.

Jos meillä ei isät valmentaisi (voimavaroja tuhlatun D-tason tutkinnon turvin), jäisivät nämäkin 700 junioria hienon lajin ulkopuolelle. Valmennus on joissakin joukkueissa aika harrastelua, mutta aina silloin tällöin tästäkin porukasta nousee lahjakkuuksia isoihin seuroihin. Sama tilanne taitaa vaan olla suurimmassa osassa Suomen seuroja. Parempi olisikin ajatella pieniä lapsia ja jättää kokonaan harrastamatta. Tai voisivat harrastaa suomalaisten eniten arvostamaa jääkiekkoa...

En todellakaan tiedä enää, olisinko niinkään tyytyväinen siihen, että 700 junioria ovat vanhempien puuhastelun alla. Miten paljon enemmän he saisivat, jos heitä valmennetaisiin ammattimaisesti. Kyllä niille vanhemmille löytyy seuroissa ja joukkueissa paljon tekemistä. Kyllä ne aloittelavat ohjaajat saisivat paljon enemmän kun valmentaja johtaisi ja nämä isät olisivat opissa ja vaikkapa apuvetäjinä aluksi. Kyllä näissä talkookin vetäjissä aina helmiä löytyy mutta se on suuri poikkeus. Kyllä ne ajat ovat ohitse kun 700 juniorin valmennus hoidetaan täysin talkoilla.
En todellakaan usko, että se on mahdollista. Mielestäni se olisi sama kuin 700 henkilön yritystä hoidettaisiin talkoilla. Vanhemmat tyytyvät useasti siihen, että jos joku tekee jotain ilmaiseksi niin he seuraavat joukkuetta vaikka heikoille jäille. Pitää rohkeasti vaatia heikommallekin lapselle mahdollisimman hyvää.

Ammattimainen valmentaminen on tavoite, kaikkien etu, mutta vaatii rahaa. Vanhemmat eivät ole valmiita kovin paljon satsaamaan. Jääkiekkoon, missä
kuukausimaksut saattavat olla jopa 100 - 150 eur/ kuukausi- kyllä löytyy rahaa, mutta jalkapalloon sijoitettavat 50 euroa tuntuu monesti liian
isolta summalta. Jalkapallon pitäisi olla "ilmaista"

Itse kannatan palkkavalmennusmallia..eli pienempienkin joukkueilla palkattu valmentaja, mutta taas tulee kysymykseen raha..Kuka vanhemmista on valmis maksamaan.

Valmentaja voisi olla esimerkiksi seuran palkkaama, ja hoitaisi esimerkiksi 3 joukkuueen valmentamisen. Kullekin joukkueelle 3 x viikossa. Tuolla määrällä ( 20 tuntia viikossa
= 80 tuntia kuukaudessa) palkkavalmentajasta koituvat kuukausi menot sotukuluineen ovat n. eur 2500,- / kk. Pelaajamäärästä riippuen n eur 40 / pelaaja/ kuukausi.
pelimatkat lisäksi, mutta pelimatkat voi hoitaa myös sitoutuneen ja ammattitaitoisen 2 valmentajan voimin


Em valmentajakulun lisäksi tulee luonnollisesti kulut toisesta valmentajasta + muut joukkueen kulut, eli matkat, kenttämaksut, lisensit, seuramaksut yms....Tällöin kokonaiskustannukset / pelaajat nousevat helposti lähemmäs 100 euroa/ kuukausi / pelaaja

Ajatus ihan hyvä, mutta ei toimi.

Tai toimii kyllä, mutta saattaa pienseurat siihen kilpailuasetelmaan, jota ne eivät kestä.
Eli...jos samalla rahalla saat nykyisen veikkausliigaseuran junnujoukkueesta paikan kuin mitä samassa kaupungissa olevan pienseuran riveissä, niin kumman sinä vanhempana valitsisit?

Tuohon suuntaan, mitä esitit, ollaan kyllä väistämättä menossa.
Laadukkaan toiminnan pyörittämiseen vaaditaan rahaa, mutta jotta houkuttelevuus edes jotenkin säilyy, tulee hintatason olla selkeästi ns. huippuseuroja pienempi.
Seurat joilla on rahaa, on varaa palkata valmennuksen "huiput" töihin, mutta mitä sitten jää muille?
No ne isät ja äidit, jotka ovat oman lapsensa mukana toiminnassa.
Helppohan se on sanoa, että pitää satsata sijoittamalla kokeneita valmentajia nuorimpien junnujen pariin.
Kuka hyvä valmentaja, vaikka saman rahan saisikin, menee mielummin ihan pienten junnujen valmentajaksi kuin esimerkiksi yköösen tai kakkosen sarjatason edustusjoukkueen valmentajaksi?

Missä on sanottu että Kaikki Pelaa = huonoa valmentamista ja Kaikki-Ei-Pelaa = Laadukasta valmentamista?

Jos verrataan aikakausia ennen KP-ohjelmaa ja KP ohjelman aikaa, on suhteellisen helppoa ihan objektiivisestikin todeta, että pelaajien taso (sekä teknisesti että motoorisesti), pelin taso, valmennuksen laatu ovat kaikki mennet aimo harppauksia eteenpäin 2000-luvulla, aikakaudella jolloin pikkujunnujen kilpailun osalta on ollut voimassa Kaikki Pelaa ohjelma.

Älkää käsittäkö väärin. En väitä että se on kaikki Pelaa ohjelman ansiota vaan todennäköisemmin jotain mikä olisi tapahtunut joka tapauksessa.

Kirjoittajat, jotka ovat huolissaan nappulavalmennuksen tasosta, ovat oikealla asialla. Sillä on vaan niin kovin kovin vähän tekemistä sen kanssa saako pikkujunnut taistella pisteistä, ryhmittyä tasojoukkueiksi tms.

Ehkä kehitystä on tapahtunut mutta niin on myös muissa maissa.
Tuskinpa olemme kovinkaan paljon saanet huippumaita kiinni.
Se että kehitystä on tapahtunut johtuu paljolti siitä ,että talvi-
harjoittelupaikkoja on tullut valtavasti lisää.
Myös television merkitys on ollut suuri. Nykyään lapset näkevät
televisiosta valtavasti hyviä pelejä mikä myös osaltaan lisää
kiinnostusta lajiin.
Jos haluamme hyviä valmentajia pikkujunnuihin niin voisi ajatella
että ennen A-valmentaja kurssia pitäisi valmentaa alle 12 vuotiaita 2 vuotta
ja ennen JVK: ta alle 16 vuotiaita 2 vuotta.
Nyt nämä entiset huippupelurit siirtyy suoraa vähintää B-junnujen
valmentajiksi.

TIMOn ehdotus kuulostaa hyvältä. Ongelmahan on (tai yksi niistä), että niissä niissä ikäluokissa joissa eniten tarvittaisiin taidon opettamiseen kykeneviä valmentajia, on niitä vähiten.

Entinen huippupelaaja, toisin kuin nappulan ei-futannut isä, pystyisi opettamaan taitoa ihan eri tasolla. Juuri tuon ikäiset tarvitsevat liikekuvamalleja oikeista suoritustavoista, virheiden korjaamista yms tekniikan omaksumista ja automatisoimista.

Avainasemassa ovat myös seuran edustusjoukkueen aktiivipelaajat. Näkisin hyvänä mallin, jossa joidenkin pelaajien soppareihin kirjattaisiin "mallien näyttämis" -harjoitukset seuran pikkuikäluokissa säännöllisesti. Iskä-valmentaja saisi apua siihen osaan valmennusprosessia jonka hallitsee ehkä huonoiten ja nappulat olisivat motivoituneita kun tulisi vähän normaaliharjoituksia poikkeavat harkat silloin tällöin.

Hieno idea. Jokaiseen pienemmänkin kaliiberin seuran ykkösjoukkueelle aikataulu, jossa jokaiselle pelaajalle on merkitty milloin hän suorittaa pelaajavisiitin nappuloiden harkkoihin. Jos ei kiinnosta mennä, niin sitten on kaverilla väärää nestettä päässä. En kyllä usko, että kovin moni edes kieltäytyisi. Keskitytään taitoon ja liikekuvamallien näyttämiseen! Näinhän ne isot seurat toimivat akatemiajoukkueiden suhteen maailmalla. Ei ainoastaan 15-vuotiaat harjoittele läheisessä yhteydessä edustusrinkiin, vaan myös 9-vuotiaat. Jos supertähdillä on aikaa pelaajavisiitteihin, niin varmasti myös nuorilla lupaavilla divaripelaajilla Suomessa. Samalla seurauskollisuus kasvaa kun nappulat haluavat kesällä mennä katsomaan miten se kaveri pärjää joka oli meidän treeneissä. Ei siis tarvitse pelata veikkausliigassa, että tämä tuottaa hedelmää molempiin suuntiin. Tärkeintä on, että löytyy intoa ja tahtoa tuottaa taitoa ja näyttää hyvää esimerkkiä.

Olen ollut useammassakin seurassa jossa joka joukkueella on joku
"kummipelaaja" edustusjoukkueesta. Eipä äijiä vaan ole näkynyt.
EI VAAN TOIMI.

Olipa systeemit millaisia hyvänsä, niin huipulle on vain yksi tie: treenaaminen paljon ja oikein. Suuriin virheisiin ei matkan varrella hirveästi ole varaa, täytyy osata tehdä oikeita valintoja. Tämän vuoksi ihan nuorempiin junnuihin pitäisi saada taitavia valmentajia ohjaamaan toimintaa. Itse toimin seuran vastuuvalmentajana 00, 97 ja edustusjoukkueessa, ilman palkkaa.

Hyvä Junior. Nostan hattua! Mutta mitä tarkoittaa ”treenata oikein” ja ”taitava valmentaja”? Siitä mistä ollaan varmaan kaikki yhtä mieltä on tämä teknisen taidon puoli, minkä tulee olla korkea ja mikä saadaan korkeaksi kun tehdään paljon laadultaan hyviä toistoja. Mutta entä sitten kun astutaan sinne pelikäsityksen puolelle. Tästähän paljon puhutaan, ei osata opettaa pelikäsitystä. No, miten sitä pelikäsitystä sitten pitäisi nappuloille opettaa? Siten, että ”taitava valmentaja” tulee ja kertoo pikkupojille mitä pitää ajatella, mitä pitää tehdä? Sitten nämä pojat toteuttavat kiltisti sitä mitä on käsketty? Mutta eikö koko pelikäsityksen opettamisen idea ole se, että pojat pitäisi saada itse myös oivaltamaan? Luova ongelmanratkaisu on luovaa ongelmanratkaisua tehdään sitä sitten koululuokassa tai jalkapallokentällä. Ei auta muu kuin oppia itse tekemään niitä oikeita ratkaisuja. Ja tämä kun ei tule sen nopeimman tien kautta, jossa valmentaja aina sanoo, että ei olet väärässä, sinun pitäisi tehdä näin. Vaikeiden asioiden kuten pelikäsityksen opettamisen kanssa pitäisi olla aivan mielettömän paljon kärsivällisyyttä ja annettava lapsille tilaa, eikä tätä välttämättä kaiken tietäviltä kavereilta löydy. Mutta kyllä kun tuota Suomen armoitettua puolustustaistelua taas eilen katseli, niin oikein hävetti. Aika paljon on sanoa, että kyllä me teknisesti ollaan jo huippujen tasoa, mutta pelikäsityksessä jäädään. Tosiasiassa, kyllä me ollaan vielä niin valovuosien päässä yhtään mistään ihan kaikessa (mistä se pelinopeus koostuu, jos ei sitten kaikesta siitä mitä on tehty), että aika paljon saadaan nappuloiden kanssa töitä paiskia ennen kuin mihinkään edetään.

Taitava valmentaja osaa opettaa pelikäsitystä. Hän osaa antaa pelaajille riittävästi tilaa ajatella itse, mutta osaa myös opettaa kertoa ja näyttää miten tietyissä tilanteissa tulisi toimia. Hän osaa valita sellaisia harjoitteita, joissa pelaajan ongelmanratkaisukyky paranee. Taitava valmentaja ymmärtää asioiden yhteyden toisiinsa, hän analysoi asioiden syy-seuraus-suhteita. Hän ymmärtää pelaajien yksilöllisyyden ja toisaalta joukkueen merkityksen yksilön kehittymiselle. Taitava valmentaja saa pelaajat motivoitumaan ja kehittymään. Eiköhän se oikein treenaaminenkin tule sitä kautta, kun valmentaja tietää mahdollisimman paljon ja osaa siirtää tiedon pelaajille.
Myönnetään, olen itsekin syyllistynyt tuohon "valmiin mallin" antamiseen, mutta nykyään käytän molempia. Joskus annan valmiin mallin ja joskus pelaajat saavat itse ratkaista ongelmia ja joskus teen näitä molempia yhdessä. Ei kai tässäkään asiassa kannata mennä äärimmäisyyksiin ja etsiä ehdotonta totuutta vaan kannattaa etsiä se joukkueelle ja pelaajille sopivin opetustyyli.

Kyllähän tuo Erkan vaahtoaminen herättää paljon tunteita suuntaa ja toiseen...ongelma keskusteluissa usein on, että asioita katsotaan vain yhdestä tulokulmasta ja kapeakatseisesti.
Kaikki Pelaa -ohjelman kautta on otettu huomioon viimeisen kymmenen vuoden aikana huomioon kaikki ne, jotka lajia ovat halunneet harrastaa tai ovat halunneet lajiin tutustua. Tämä jos mikä vie eteenpäin suomalaista futista, ei tuhoa. Harrastajamäärät ovat kasvussa ja futis ylivoimaisesti suosituin laji Suomessa ja maailmalla mitattuna.

Se, että Kaikki Pelaa -ohjelman ilmiöinä on syntynyt myös paikoittain alueellisesti tai seuroittain käsitys, että harrastaminen pitäisi tasapäistää kaikkien harrastajien kesken on sitten taas jo niin aivotonta toimintaa, että huh-huh. Jos jokaiselle halutaan tarjota mahdollisuus lajin harrastamiseen, ei se saa tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää harrastaa lajia samalla tavalla. Itse kaipaisinkin jo järkevää keskustelua siitä, mikä on suomalaisen urheiluseuratoiminnan tarkoitus. Tähän todennäköisesti vastaus on, tarjota lapsille, nuorille ja aikuisiällä harrastaville liikkumiseen mahdollisuus tasosta riippumatta (joskin nykyään on jo kaiken maailman tykykerhoja ja liikuntakerhoja seurojen vastuulla kuntien resurssipulan johdosta). Tämä kyllä oman näkemykseni mukaan tarkoittaa sitä, että seurat voisivat rohkeammin alkaa profiloitumaan, joko harrastejalkapalloseuroiksi tai kilpajalkapalloseuroiksi. Molempiin varmasti riittää osallistujia, tavoitteellisia kilpaurheilijoit kun jokaisessa lajissa on kuitenkin vain marginaalisesti (noin 10-20%).

Kyllä Suomeen pitää mahtua mahdollisuus jokaiselle, mutta samalla korostan myös sitä, että jokaiselle tulisi tarjota mahdollisimman laadukasta valmennusta.

En myöskään usko, että Kaikki Pelaa - joka yleisesti on käsitetty puolenpelin takuuna - ei toimisi myös Erkka V.:n nappulaklubissa. Ei siellä kukaan toiminnassa mukana oleva istu vuosi toisensa jälkeen penkillä. Kyllä kaikille pojille tulee peliaikaa ja melko tasaisesti tuleekin. Pieni pelaajamäärä ja tasainen taitotaso tarjoaa tähän loistavan mahdollisuuden. Se jos joku pelaa täydet minuutit ja toinen puolet peliajasta toteuttaa puolen pelin takuuta. Ei peliaikaakaan tarvitse tasapäistää, vaan sitä tulee tarjota kaikille. Ja vielä sen verran, että jos turnauksessa on kolme peliä, niin ei kai jokaisessa pelissä tarvitse pelata puolia pelistä, jossain voi istua vaikka koko pelin penkillä ja pelata toisen sitten kokonaan. Terve järjen käyttö on sallittua. Pitkät penkittämiset tällä ohjelmalla on haluttu karsia.

Se, joka ei ihan oikeasti näe, mistä on pohjimmiltaan kysymys, ei todellisuudessa haluakaan nähdä. Ja vaikka Erkka V. ei myönnäkään, on hänen ryhmänsä ja toimintansa lopulta melkoista Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa aatteita kunnioittavaa ja toteuttavaa. Tasavertainen ja yksilökeskeinen kohtelu. Lapsilla on harjoituksissa hauskaa, toiminta monipuolista (juoksuvalmennus, telinevoimistelu). Suvaitsevaisuus toteutuu monikulttuurisen ryhmän yhdessä toimiessa jne. Ainoa rikkruoho Kaikki Pelaa linjaan, on aikainen valikointi. Mutta kaikkeahan ei voi toteuttaa. Ehdottaisin nappulaklubin hakevan Sinettiseurastatusta, se ei estä kilpaurheilua, joka toteutetaan sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Vrt. TPS (futis ja lätkä), Classic (salibandy)

"Kaikki Pelaa - omalla tasollaan" ja lasten henkinen hyvinvointi huomioiden! Malleja on monia, yksi muotti ei sovi kaikille!

Ede kirjoitti asiaa

Monessa asiassa Eden kanssa samaa mieltä.
En tiedä onko Palloliiton linja löystynyt mutta ainakin
alkuun liitto vastusti jyrkästi tasoryhmiä ja edareita ennen 14 v.
Samoin ehdoton määräys oli että peliaikaa ei tarvinnut
ansaita vaan aina oli oikeus puoleenpeliin vaikka ei käynyt
koskaa harjoituksissa. Samoin alkuun puolipeliä koski joka
peliä.
Nämä aikoinaan tarkistettiin Liiton nuorisopääiköltä.
Erinomaista jos on homma vähän järkiintynyt.

Timon kommentit olivat osuvia ja asiallisia. Palloliitossa ollaan mielestäni melko avoimesti myönnetty, että jossain vaiheessa mentiin vähän ylikin harrasteurheilun korostamisessa, ja nyt on joitakin joustoja tehty. Keskeisin ongelma uusien, hyvää tarkoittavien, asioiden toteuttamisessa on usein viestintä. Tuskimpa vain Palloliitto on ikinä halunnut kitkeä kilpailua pois jalkapallosta, saati sitten laadukasta valmennusta, eiköhän tarkoitus ole vain ollut järkiperäistää lasten ja nuorten toimintaa. Kun viidakkorummut ja jutut lähtevät liikkeelle pakka sekoaa. Painopiste on haluttu oman käsitykseni mukaan siirtää harjoittelun laatuun ja pois kilpailukeskeisyydestä --> siis siinä mielessä, että tulos kertoisi aina toiminnan laadusta. Tällaisella tulospolulla kun usein oijotaan asioissa ja jätetään peruspilarit kilpaurheilu-uralle rakentamatta --> tyyliin nopeat kärjiksi ja pitkäpotkuiset alas, eikä monipuoliseen harjoitteluun kiinnitetä huomiota (tarkoittaen sekä lajitaitoja että fyysisiä ominaisuuksia).
Uusin nuorisotoimintalinjaus on jo omastakin mielestä huomattavsti järkevämpi ja tasa-arvoisempi kaikkia kohtaan (huomioi siis jo paremmin myös kilpaurheilutavoitteisen toiminnan).
Ja kun aina ruoskitaan Palloliiton saamattomuutta ja huonoja valintoja päättäviin elimiin, niin nostan esiin nuorisovaliokunnan koostumuksen (jonka kävin juuri varmistamassa netistä). Eiköhän tuossakin valiokunnassa ihan oikeasti saada tavoitteellisen nuorisourheilun ääni kuuluville...


Nuorisovaliokunta 2007-2009

Jarmo Kivikunnas (pj)
Erkka V Lehtola
Matti Kumpulainen
Henri Posa
Jukka Rantanen
Tiina Sarisalmi
Johannes Siikonen
Jukka Talja
Markku Timonen
Auli Toiviainen
Päivi Tuohisaari
Marko Viitanen (esittelijä)

http://www.palloliitto.fi/kaikki_pelaa/ ... aliokunta/

Eikös Timo Huttunen enää vaikuta Palloliitossa ?

On aika mielenkiintoista, että puolustetaan järjestelmää, joka ei ole tuottanut kilpatasolla minkäänlaista tason muutosta pelaaja materiaalin suhteen. Jos vaikka määrät ovat nousseetkin, niin kyllä sitä jonossa voi seistä kotipihallakin. Valmennus tasoon ei ole kiinnitetty mitään huomiota ja suuret massat ovat heitteillä. On ihan sama, kun oltaisiin onnellisia siitä, että on yleinen oppivelvollisuus koulussa, mutta 30 luokasta vain muutama oppisi lukemaan ja laskemaan. Tämä järjestelmä on tällä hetkellä fudiksessa. Kyllä heikoimmatkin juniorit pitäisi saada oppimaan ja pää pitäisi edes olla märkä kun treeneistä tullaan pois. Ei voi olla niin, että vanhemmat ja päättäjät ovat ovat tyytyväisiä siihen, että maksetaan 2 euroa/kerta ja junioreitten määrät kasvavat. Joku kirjoitti, että Erkka katsoo vain yhdestä suunnasta. Niin, mistä muusta suunnasta voi katsoa kuin lapsen suunnasta? Pitää nimen omaa laskeutua sieltä sinettitoimistosta ja katsoa juniorin suunnasta, oppimisen ja liikunnan suunnasta. Jos 12-15 vuotiaat eivät esimerkiksi pysty pomputtelemaan tai jos he eivät saa tehtyä vatsalihaksia tai jos he eivät jaksa tai viitsi juosta niin missä vika? Kyllä on ihme jos lapset ovat harrastaneet useita vuosia ja maha kasvaa ja pallo ei pysy kuin repussa hallinnassa. Ns. valmentajat eivät osaa vaatia mitään ja eivätkä saa ylisuuria määriä pelaajia 1h treeneissä hallintaan. Hallintaan niin, että lapset oppisivat ja saisivat niin monen kailottamaa liikuntaa. Kun kuitenkin on kysymys osalle vain liikunnasta ja joillekin totisemmasta urheilusta niin en voi kun kauhulla katsoa kun nämä ikäluokat siirtyvät työ elämään missä heitä ei ole opetettu eikä uskallettu vaatia mitään. Lisäksi tämä kaikkipelaa järjestelmä jos mikä sorsii pientä vähemmistöä. Niitä, jotka jo nuoresta haluaisivat oppia ja pelata fudista. Nyt ne jotka käväisevät vain joskus treeneissä ja eivät oikein syty touhuun, tulevat rinta rottingilla vaatimaa peleihin saman kuin ne jotka haluavat jalkapallolta muutakin kuin tulla paikalle. Meillä on nyt sellainen järjestelmä.

Kyllä Jytillä on käynyt huono säkä jos/kun oma juniori on ollut ym. tilanteessa. Ei se kuitenkaan pelkästään "Kaikki pelaa"-systeemin vika ole, jos oman pojan valmentajat eivät ole osanneet valmentaa.

Minä olen antanut itseni ymmärtää, että KP-systeemissä on pyrkimyksenä ollut päästä pois siitä penkillä istuttamisesta. Ei siinä minun mielestäni missään kielletä tasokas valmennus.

Ei harjoituksia tarvitse vetää heikoimman pelaajan mukaan. Jokaiselle oman tasoisia harjoitteita. Se vaatii valmentajalta hieman enemmän ja varsinkin useita valmentajia, jotta porukka voidaan jakaa tarpeeksi pieniin ryhmiin.

Meidän seura on ns. avoin seura, johon kaikki alueella asuvat lapset pääsevät halutessaan harrastamaan. Joukkueessamme isävalmentajat hoitivat valmennuksen. Kai jotain osattiin, kun ihan piirimestaruuskin saatiin.

Minun valmentaessani peleihin mentiin sen kokoisella joukkueella, että kaikki pelasivat sen puolet pelistä. Kovemmat pelaajat (lue: ahkerammat harjoittelijat) pelasivat sitten vaikka koko pelin. Kaikki olivat tyytyväisiä.

No jotenkin arvasin,, kun joku NS valmentaajan luonnolliset kyvyt kirjoittamalla loppuu taidot ja vieläpä aika alkeellisella tavalla, niin viestin sisältö voi olla noinkin typerä. Jotta edes ex-valmentaja ymmärtäisi, joudun rautalangasta kertomaan asioista vähän lisää. Ensinnäkin minun poikani ei ole ikinä ollut huonossa valmennuksessa eikä se ole sitä nytkään. On aivan sama henkilökohtaisella tasola se, onko seura NS seura vaiko ei, kun vain valmennus toimiin juuri oman pojan kohdalla. EX törpön viesti ei luultavasti ollutkaan tämä, vaan kenties jokin henkilökohtainen. Joillekin oman pojan pärjääminen tai pärjäämättömyys on näinkin vakavaa. Kun kirjoitan, on aika masentavaa, kun jokin törppö ei löydä kun tämän tasoista kirjoitettavaa. Kaikki eivät kuitenkaan näe pelkästään oman seuran ja joukkueen tasoa vaan käsittääkseni puhutaan suomen fudiksen tasosta. Törpönkin pitää ymmärtää, että seurat ovat aika erilaisessa asemassa. Toiset kasvattaa ja toiset pystyy oikeasti kansallisesti puhumaan seuran leveästä tasosta. Kaikkien seurojen silti pitää ymmärtää heikommankin pojan asema seurassa ja lisäksi joukkueen kärjen asema. Tämä vaatii ammattimaista valmentajaa sekä ymmärtävää seurajohtoa. Jos ex-törppö katkeruudeltaan pystyy avautumaan asiallisella keskustelulla niin mielellään kannattaa osallitua keskusteluun. Niin kauan kun junioreiden taso on tätä mitä Suomessa, niin ei kannata hirveästi olla tyytyväinen systeemiin. Kun useassa seurassa on näinkin laaja määrä pelaajia, niin kyllä laajamittainen valmentaja taso kohottaminen olisi paikallaan. Lisäksi seurajohtoon pitäisi aina saada porukkaa, joilla on näkemystä myös koko seuran kehittämiseen, eikä vain oman joukkueen/pojan asioiden hoitoa. EX-törppö voisi ihan reilusti avata ammattimaisen keskustelun mutta kenties se voi olla liikaa vaadittu. Lisäksi kun törppö tietää KP:n tilanteen on aika tyhmää leikkiä noinkin tyhmää ja tietämätöntä. Muutama kysymys EX.lle: Miten mielipiteeni liittyy KP:hen? Miten se liittyy yksittäiseen pelaajaan? Miten yksitttäisen joukkueen piirinmestaruus liittyy keskusteluun?

Ymmärrän hyvin Jytin pointin, mutta Jyti, toivon myös että sinä pystyt huomioimaan tilanteen muiltakin kanteilta kuin siltä yhdeltä...Erkka V.:n katsonta kanta ei ole pelkästään lapsen näkökulma, vaan nimenomaan kilpaurheilun näkökulma. Kaikki lapset eivät todellakaan halua tulla huippu-urheilijoiksi, eivät edes kaikki lahjakkaat! Silti voi toki haluta kilpailla jne. (tämä tosin ei tarkoita sitä, etteikö valmennus voisi olla silti laadukasta, tosin laatu ei ole aina taattu sillä, että valmentajana toimii ex-pelaaja joka on käynyt B-kurssin, tällainen yksilö kun ei välttämätt ymmärrä lapsen kehityksestä juuri mitään).
Kuten aiemmassa viestissä mainitsin, toivoisin itse, että jossain määrin seurat alkaisivat profiloitumaan, silloin ei ainakaan tarvitsisi alituiseen itkeä sitä, miksi meillä mennään lapsen ehdoilla tai miksi harjoittelu on täällä niin hurjan kovaa. Pelissäännöt, jotka muuten ovat KP ohjelman yksi osa, olisivat ainakin selvät ja kaikki olisivat tioetoisia siitä, mitä tulevat saamaan. Tosin, kai sen jo nytkin tietää, että jos vain haluaa harrastaa, ei kannata hakeutua Nappulaklubiin tai Honka Akatemiaan, mutta avoimuutta tähän lisää.
Jyti otti myös hyvän poiminnan tuosta yhdestä kirjoituksesta...ne piirinmestaruuteen peilatut tulokset eivät kerro mitään valmennuksen tasosta, ja näitä hurjia menestystarinoita uskon itse Kaikki Pelaa ohjelman linauksilla olleen tavoite karsia, joskin kaikessa ei onnistuttu ainakaan heti alkuun.

Uudenmaan piiri 90min lehdessä oli muuten mielenkiintoisia taustatietoja 21 EM kisoihin edenneen joukkueen pelaajista. Moniko on pelannut valikoidussa ryhmässä 8-10 vuotiaasta asti...Ai, vaihtoehtoisia kypsymispaikkoja onkin useita. Kuinka yllättävää??
Niin, ja eikös juuri nyt olla Suomen maajoukkueen kannalta kenties historian parhaassa tilanteessa? Ei tällaista menestystä ikinä ole ollut...tai menestystä on ehkä väärä sana, tasiasuus on ehkä parempi. Nuoria saadaan tasaisesti maailmalle (myös KP ikäluokan yksilöitä). Sitä, onko Kaikki Pelaalla ollut tähän mitään osuutta, en väitä, mutta väitän ettei se ainakaan futista ole myöskään tuhonnut, eikä tule tuhoamaan. Tuhon voi saada aikaan vain ylilyönnit kilpailullisuudessa --> pelaajien polttaminen tai ylilyönnit tasapäistämisessä --> terveem kilpailun puute, näistä asioista vastaa aina valmentaja, ei mikään ohjelma. Kaikki tämä on kiinni futiskulttuurista, jota Suomessa ei juuri ole tai se on rakenteilla. Keski-Euroopassa lähes kuka tahansa isä, vetäisi parempia junnutreenejä, kuin Suomen keskitason koulutetut valmentajat...näin se vain on. Kun kadulla puhutaan ja ymmärretään peliä, sitä ymmärretään. Kun vaan tuijotetaan kilpailuja töllöstä eikä tajuta ydintä, valmentaminen "oikein" on vaikeaa.

Ede:

"Keski-Euroopassa lähes kuka tahansa isä, vetäisi parempia junnutreenejä, kuin Suomen keskitason koulutetut valmentajat...näin se vain on."
___________

Helmi

Ehdotus, millä saadaan suomifutis nousuun:
Uutisissahan on menneinä päivinä ollut juttua kun kymmenet (ellei jopa sadat) tuhannet puolalaiset ovat muuttamassa takaisin Englannista Puolaan, kun työt Englannissa loppuvat. Puolahan on Keski-Eurooppaa joten...
Palloliitto tai seurat palkkaavat sieltä pienellä rahalla vaikka aluksi pari tuhatta miestä tänne meille opettamaan jalkapalloa nappuloille. Pitää vaan muistaa tarkistaa, että he ovat isiä (siis tähän yleensä riittää, että miehellä on todistetusti poika tai tyttö)... Kuten sanottua meitä on paljon vanhempia, ketkä ovat valmiita maksamaan taatusta laadusta jotain...

Koska täällä palstalla keskustelua ainakiin viriää...niin laitan oheisen tiedotteen tänne, vaikkei ehkä kuulukaan. Hienoa, että Klubi kasvattaa huippuja ihan pienestä pitäen....
Itse en kehtaisi ihan omilla sivuilla näin tieodottaa.
Palasi taas mieleen se kysymys, että montakohan klubin omaa kasvattia E-F ikäisenä edustusryhmässä aloittanutta pelaajaa pelaa tällä hetkellä, Liigassa, 04-ssa, ASM, BSM tai C -ikäluokassa. Veikkaan, että ryhmästä riippuen 1-5 (jos enemmän, olen yllättynyt). Joku joka tietää voisi heitellä faktoja...

http://www.hjk.fi/uutiset/?hae=6487&kat=6

Suomen alle 16-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Sami Vehkakoski on valinnut kolme HJK:n pelaajaa helmikuun lopulla Eerikkilässä pelattaviin Venäjä-otteluihin. Kastriot Kastrati sekä Daniel ja Patrick O’Shaughnessy kuuluvat ryhmään, joka kohtaa Venäjän tuplamaaottelussa 24. ja 26. helmikuuta.

Ainoastaan Hongasta on päässyt yhtä monta pelaajaa joukkueeseen. Siinä mielessä tämäkään ikäryhmä ei muodosta poikkeusta siitä pitkän ajan trendistä, että ylivoimaisesti eniten pelaajia poikien maajoukkueisiin kasvattaa HJK. Reilusti yli 20 klubilaista on jo tänäkin vuonna edustanut Suomea erilaisissa maajoukkuetehtävissä.

Vuonna 1993-syntyneiden ikäluokka kohtaa syksyn EM-karsinnoissa Makedonian, Saksan ja Turkin.

Tämä Erkan vetämä systeemi klubissa on luonnollisesti vain klubin systeemi, jossa he vetävät useampaa ikäryhmää samalla tavalla.
Ei tämä Erkkakaan pysty joka paikkaan venymään. Yhdeltä kantilta voi hyvin pitkälle katsoa valmennusta. Kun valmentaja astuu kentälle, hänen kunnianhimon päällimmäisenä pitää olla se, että lapset oppivat jalkapalloa ja saavat liikunnallisesti hyviä hetkiä. Ei tämän tavoitteen saamiseksi tarvitse kaikkien olla lahjakkaita tai kilpaurheiluhenkisiä. Vähemmän halukkaat vain treenaavat harvemmin ja heihin tarttuu oppi vähemmän mutta oppimista hyvässä valmennuksessa tapahtuu heikoimmillekin paljon enemmän kuin mitä uskoisikaan. Olen saanut olla monen eri lajin huippuvalmentajan kanssa tekemisissä ja kerran myös fudiksessa. Meillä oli tässä joitakin vuosia sitten yksi projekti, jossa valmentajana oli Suomessa käyty A-valmentaja tutkinto, mutta lisäksi Johann Cryffin vetämä ammattilaistutkinnon ulkomailla suoritettuna. Meillä oli n. 15 poikaa ja iältään n.7 vuotiaita. Valkku veti vuoden treenejä 2-3 krt viikossa. Siinä ei varmaankaan millään mittarilla ollut mitään superlahjakkaita vaan ainoastaan saman alueen poikia. Pojissa tosin oli hirveitä eroja sekä halultaan että liikunnallisesti. Osa alkoi kirjaimellisesti kesken treenejä tekemään hiekkakakkuja. Paljon tapahtui ikimuistoisia hetkiä vuoden varrella niin kentällä kuin muuallakin. Oli se vaan uskomatonta, miten paljon ne hiekkakakun tekijätkin sitten loppujen lopuksi kehittyivät hyvässä valmennuksessa. Valkku oli tiukka mutta antoi palautteen sillei, että pojat kiinnostuivat fudiksesta. Yhdenkin pojan kohdalla tavoite oli se, että saatiin edes yksi hikipisara otsaan. Se lopulta tuli kuin poika tajusi liikkumisen riemun. Tosin siihen meni varmaan se yksi syksy. Muutama poika tästä ryhmästä on pelannut ikäistensä kärkijoukkueissa.

Seurojen profiloituminen olisi hieno asia muuallakin kuin näissä isoissa (HJK,Honka ja PK). Siellähän on harraste ryhmiä sekä kilparymiä kuten Erkan poppoossa. Kaiken tämän takana on kuitenkin sama ongelma nro 1. Seuraan pitää saada selvä valmennuslinja joka seuraa ikäryhmästä toiseen. Lisäksi joka ikäryhmässä pitäisi olla valmentaja. Pelkästään näiden kahden asian saaminen kuntoon on iso projekti ja niin kauan kun tätä asiaa vältetään toteuttamasta, niinkauan taso fudiksessa on kapea. Asian voisi aloitaa vaikka sillä, että seurassa olisi yksi valmennuksesta tietävä ja hän pistäisi alulle 6-8 vuotiaitten valmennuksen. Hyvää valmentajaa on turha enää sotkea 13-16-vuotiaisiin, jotka ovat pelin menettänyt. Siihen alkuun voisi kytkeä samalla ne innokkaat vanhemmat, jotka olisi valmennus opissa.

Muuten jos tämä ei toteudu niin olen K-espoon kanssa puolalaisten tuottamisen kannalla.

Joo-o, Lapsilta itseltään voi oppia aika paljon. Jos menette katsomaan alakoulun pihalle näitä tenavien omia pihapelejä ja kuuntelette juttuja huomaatte selkeästi kaksi asiaa:

- Pojat vertailevat suorituksiaan, kuka teki maaleja, kuka voitti, kuka oli hyvä maalissa, kuka riplasi kenetkin, kenellä on kova laukaus jne.
- Ihan kaikki otetaan mukaan siihen peliin olipa koulun paras tai huonoin pelaaja

Itse sanoisin että Suomen futis ei todellakaan nytkähdä eteenpäin kertalaakista jos NS lopetetaan, mutta kyllähän järjestelmää pitää kehittää ja säätää jatkossakin. (Suomessa muuten ei ole erityisen paljon futiksen harrastajia vajaa 6 miljoonaiseksi kansaksi, vastaavankokoisissa maissa on tavallisesti n. tuplasti pelaajia se mitä Suomessa nyt. Lienee tuollakin jotain merkitystä ns. tuotettujen huippujen määrässä sekä kansanverveyttä edistäväna asiana)

Tosiaan, koulun pihapeleissä huomaa, että jokainen halukas, ei niin hyvä ja tosi hyvä pelaaja otetaan mukaan .
Mielestäni ainakin isojen seurojen pitäisi tehdä 3 joukkueen linja, kun junnut täyttävät 8 vuotta.
1. Edustusjoukkue, "parhaat pelaajat" ja kaikkein motivoituneimmat, mieluummin otetaan hiukan heikompia pelaajia, joilla kuitenkin riittävästi motivaatiota.
2. Haastejoukkue, pelaajat, joiden taitotaso ja motivaatio eivät ole samaa luokkaa kuin edustusjoukkueen pelaajilla, mutta joilla kuitenkin on mahdollista motivaatiota edustusjoukkueeseen.
3. Harrastejoukkue, pelaajat jotka vain haluavat pelailla ja harrastaa futista.

Tässäkin on omat ongelmansa, mutta voisi toimia isoissa seuroissa varsin hyvin. Näinhän kaikissa suurissa seuroissa tehdään, kai? Tarkoitan Honkaa, Klubia, PKta ja muita vastaavia.

Juu klubi kasvattaa mitä kasvattaa. Tällä hetkellä B-pojissa taitaa olla yksi(1) oma kasvatti ja loput tulee jostain muualta. Naurettavaa väittää että klubi kasvattaa omia ja on muka kasvattajaseura. Klubi enemmänkin hamuaa ympärillä olevista seuroista parhaimmat pelaajat ja kehuskelee, että olemme huippukasvattajaseura. Ei kannata laittaa tälläisiä viestejä, koska kaikki tietää, että omat saa jossain vaiheessa lähteä muihin seuroihin, hyvä esimerkki on 98 syntyneet, ei edes tarjota mahdollisuutta pelata kakkosjoukkueessa, näkemiin vain...Ja maajoukkueeessa olevista pelaajista moni ei ole edes aloittanut klubissa, että sillee.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Koska täällä palstalla keskustelua ainakiin viriää...niin laitan oheisen tiedotteen tänne, vaikkei ehkä kuulukaan. Hienoa, että Klubi kasvattaa huippuja ihan pienestä pitäen....
Itse en kehtaisi ihan omilla sivuilla näin tieodottaa.
Palasi taas mieleen se kysymys, että montakohan klubin omaa kasvattia E-F ikäisenä edustusryhmässä aloittanutta pelaajaa pelaa tällä hetkellä, Liigassa, 04-ssa, ASM, BSM tai C -ikäluokassa. Veikkaan, että ryhmästä riippuen 1-5 (jos enemmän, olen yllättynyt). Joku joka tietää voisi heitellä faktoja...

http://www.hjk.fi/uutiset/?hae=6487&kat=6

Suomen alle 16-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Sami Vehkakoski on valinnut kolme HJK:n pelaajaa helmikuun lopulla Eerikkilässä pelattaviin Venäjä-otteluihin. Kastriot Kastrati sekä Daniel ja Patrick O’Shaughnessy kuuluvat ryhmään, joka kohtaa Venäjän tuplamaaottelussa 24. ja 26. helmikuuta.

Ainoastaan Hongasta on päässyt yhtä monta pelaajaa joukkueeseen. Siinä mielessä tämäkään ikäryhmä ei muodosta poikkeusta siitä pitkän ajan trendistä, että ylivoimaisesti eniten pelaajia poikien maajoukkueisiin kasvattaa HJK. Reilusti yli 20 klubilaista on jo tänäkin vuonna edustanut Suomea erilaisissa maajoukkuetehtävissä.

Vuonna 1993-syntyneiden ikäluokka kohtaa syksyn EM-karsinnoissa Makedonian, Saksan ja Turkin.[/quote]

Pikkuviesti, pelikäsitystä ei voi opettaa ;)

Taitava valmentaja osaa opettaa pelikäsitystä. Hän osaa antaa pelaajille riittävästi tilaa ajatella itse, mutta osaa myös opettaa kertoa ja näyttää miten tietyissä tilanteissa tulisi toimia. Hän osaa valita sellaisia harjoitteita, joissa pelaajan ongelmanratkaisukyky paranee. Taitava valmentaja ymmärtää asioiden yhteyden toisiinsa, hän analysoi asioiden syy-seuraus-suhteita. Hän ymmärtää pelaajien yksilöllisyyden ja toisaalta joukkueen merkityksen yksilön kehittymiselle. Taitava valmentaja saa pelaajat motivoitumaan ja kehittymään. Eiköhän se oikein treenaaminenkin tule sitä kautta, kun valmentaja tietää mahdollisimman paljon ja osaa siirtää tiedon pelaajille.
Myönnetään, olen itsekin syyllistynyt tuohon "valmiin mallin" antamiseen, mutta nykyään käytän molempia. Joskus annan valmiin mallin ja joskus pelaajat saavat itse ratkaista ongelmia ja joskus teen näitä molempia yhdessä. Ei kai tässäkään asiassa kannata mennä äärimmäisyyksiin ja etsiä ehdotonta totuutta vaan kannattaa etsiä se joukkueelle ja pelaajille sopivin opetustyyli.[/quote]

Mitä hienoa on että suurin osa 9-vuotiaista istuu penkillä, maksaa klubin kuluja ja ei pelaa;) kaikki pelaa systeemin on tarkoitus suojata pieniä lapsia, kun vanhemmat ei siihen pysty.

----------------------------------------------------------------------------------------------


Erkka on kunnioitettavan rohkea kaveri lausunnoissaan. Kun kentänlaidalla vanhemmat taistelee poikiensa puolesta niin Erkan teko on rohkeaa ja varma tapa saada suuri joukko vanhempia kimppuun. Erkka vaan on niin oikeassa lausunnoissaan ja on muutama muukin, joka uskaltaan tulla omalla naamallaan esiin. Juuri äsken oli Valla TV:n tyynysodassa samoilla linjoilla. Ymmärrän myös liiton kantaa siitä, että taistellaan lajin paikasta suurena ja mahtavana. Hyvin paljon liitto myös taistelee asiasta rahan takia. Suuri massa on myös mahdollisuus rahastaa kaikki pelaa juniorit antamatta kuitenkaan paljoakaan. Jos nämä johtajat taistelisivat yhtä paljon siitä, että kaikilla junioreilla olisi ammattitaitoinen valmentaja niin tulos liikunnan ja urheilun kannalta olisi paljon parempi. Nyt 90% seuroista puuhastelee mitä sattuu vuodesta toiseen. He useasti keräävät suurella juniori massalla rahaa seuraan ja rahoittavat sillä kokopäiväisiä konttorissa istujia taikka jakavat suuresta masssata keräämiä rahoja aikuisurheiluun. Kyllä siinä on pienten lasten ajatteleminen kaukana. Kaikista tärkein olisi panostaa voimakkaasti valmentajien tasoon ja koulutukseen. Nythän valmentajan takin seurassa saa kuka tahansa ja sen jälkeen hän on valmentaja. Ihan sama kun lääkäri tittelin saisi ihminen , joka on joskus kävellyt sairaalan käytävillä. Valmentaja titteli pitäisi suojata tarkemmin. Seurat tuhlaavat paljon voimavaroja vanhempien D-tutkinnon suorittamiseen ja se isä vetää ryhmää juuri sen aikaa kun oma poika pelaa. Isä on juuri sen linjan mies minkä tasoinen oma poika on.
Jos valmentajan oma poika kuuluu häntäpään ryhmään niin hän on intohimoinen NuoriSuomi mies ja taas jos poika on hyvä niin potkii harrastajia päähän ja kannattaa kilpaurheilua. Nämä molemmat tavat toimia ovat amatöörimäistä puuhastelua. Pitäisi enemmän puhua ohjaajista ja valmentajista. Ohjaaja voisi olla ensi askel valmentajan uralle mutta ei missään nimessä voisi olla aloittavien lasten valmentaja. Tämä olisi todella helppo tehdä jos seuroissa ja piireissä olisi tahtoa.Nyt asiaa katsotaan läpi sormien. Pelätään, että tulee pelaaja kato. Uskon ihan päivastaiseen. Jos seura toimisi ammattimaisesti niin heikoimmatkin saisivat parempaa opetusta ja näin myös heistä välitettäisiin enemmän. Koen, että välittämistä on se, että heikoinkin lenkki saataisiin oppimaan ja liikkumaan. Nythän heikoin lenkki putoaa varmuudella pois pitkäaikaisesta harrastamisesta koska 12-16 vuotiaana tajuaa sen, ettei osaa mitään. Jos vähänkin ymmärrän Erkan ja hengenheimolaisten ajatuksia niin uskallan väittää, että he juuri välittävät nuorista ja muut pelaavat taloudellisten tai oman tai seuran imagon vuoksi ihan muuta peliä lasten kustennuksella.[/quote]

hei

Toki on hienoa vastustaa kaikki pelaa ajatusta, mutta mitkä ovat kuitenkin realiteetit? Useimmissa seuroissa ja juokkueissa on kuitenkin #isä valmentajat". Jotka lähinnä keskittyvät, siihen oman pojan ja pojan kavereiden ja toimihenkilöiden poikien pelaamiseen?

Miten tällä systeemillä mennään eteenpäin, muuten kuin vahingossa, jossa pelaajat kuuluvat edellä mainittun ryhmään? Ainakin omasta mielestäni, kun ruvetaan valitsemaan pelaajia ryhmiin, niin ei oikeasti toivoisi, että isä edari valmentajat valitsivat niitä ryhmiä? totuus taitaa vain olla, että juuri näin ja isä valmentajien toimesta ryhmät valitaan?

Hesacupissa Erkka V Lehtolan kommentti,kun HJK-99 pojat olivat häviöllä F:C:kasiysille puoliajalla 1-2,vastustaja tulee jostain Laaksolahdesta ja teillä on paskat housussa ja veskari imee kaiken,Maalivahti alkoi vääntää jo itkua#sääliksi kävi# ja niin siinä sitten kävi,että HJK hävisi ja putosi jatkosta.
Tietenkin kyseessä oli vain yksi monista turnauksista,mutta Käpa oli ainoa edustusjoukkue(jossa kalliit kuukausimaksut),joka pääsi neljän parhaan joukkoon.
Herää kysymys,kuinka todennäköistä, että näistä niin kutsutuista edustusjoukkueista tulee edes 1 divarin pelaajia????
Mutta jos vanhemmat ovat halukkaita maksamaan kalliita kuukausimaksuja,niin mikäs siinä.

Ensiksi, älkää nyt oletetusti aikuiset ihmiset tulko kertomaan näille nettipalstoille negatiivisia asioita mitä olette ehkä sattuneet kuulemaan jonkun sanoneen kentän laidalla. Se onko Erkka valmentanut huonosti ei liity mitenkään siihen pitäisikö kilpajoukkueita muodostaa nimenomaan sillä tavalla kuin HJKssa tehdään.

Toiseksi, taas korostuu se missä mennään pieleen: syy miksi me tarvitsemme oikeita ja ammattilaisten valmentamia kilpajoukkueita ei ole se, että tällaisessa joukkueessa tarkoitus on voittaa Helsinki cup. Syy miksi tarvitaan kilpajoukkueita, joiden toiminnasta vastaa muut kuin pelaajien vanhemmat on, että tätä kautta saadaan mahdollisesti koko ikäluokkaa koskeva toiminta järkeväksi (myös muut harrastavat kuin ne jotka kuuluvat kilpajoukkueeseen). Tähän liittyy sellainen illuusio mitä ihan selvästi halutaan pitää yllä vanhempien toimesta, että KAIKKIEN pitäisi päästä kilpajoukkueeseen. Näin ei ole. Jos on oikeat kilpajoukkueet, niin näin ollen jokaisen ei tarvitse itse rakentaa omaa isä-edariaan, vaan osataan suhteuttaa oma toiminta siihen mikä sen tarkoitus on. Jos seurat eivät osaa tällaista toimintaa hyvin tai erinomaisesti järjestää, niin tästä voidaan vetää toisenlaisia johtopäätöksiä. Ts. pitää etsiä sellainen seura, jossa osataan. Myös tämä valinta (seuran vaihto) auttaa yleistä tilannetta: kun pelaajat lähtevät, on pakko myös seurassa hiljalleen herätä tarkastelemaan omia toimintatapoja.

Kaikista säälittävimpiä ovat ne kaupunginosajoukkueet, joiden tarkoitus olisi tarjota kaikille mukaan tulleille pitkässä juoksussa harrastusmahdollisuus kaupunginosajoukkueessa, mutta jossain vaiheessa sitten ruvetaankin esittämään kilpajoukkuetta. Mikä tähän usein liittyy on pelaajien laaja karsiminen ja fyysisyyden sekä hinnalla-millä-hyvänsä-voiton-tavoittelun korostaminen. Pelaajien karsiminen ei ole missään tapauksessa minkään 7-11 vuotiaiden isä-valmennettujen kaupunginosajoukkueiden tehtävä (tämä ei tietenkään tarkoita etteikö pitäisi toimia tasoryhmin, mutta ero kilpajoukkueeseen on silti selvä, koska siihen liittyy laaja karsinta suuresta massasta). Valitettavaa on, että näihin ns. kilpa-kaupunginosa-isä-systeemien takaa löytyy yleensä ajatus siitä, että homma halutaan pitää omissa näpeissä, koska sitten voidaan itse vaikuttaa siihen mitkä mahdollisuudet omalle pojalle ja sen kavereille voidaan antaa. Näihin isä/kaupunginosa-kilparyhmiin usein näyttää liittyvän, että myös sellaiset pojat, joilla ei olisi asiaa järkevän valikoinnin kautta edustusryhmiin saadaan mukaan tavoittelemaan sitä hesa cupin voittoa. Näin kun nämä kaverit pääsevät itse määrittelemään kilpajoukkueen muodon ja toiminnan, niin ajatellaan että asia olisi paremmissa käsissä. Oikeasti lahjakkaiden kavereiden osalta näin ei ole. Ei kannattaisi roikkua tällaisessa ryhmässä mukana, jos pojan tähtäin jalkapallossa on kilpailla. Kaupunginosajoukkueissa toiminta voi ja pitää olla hyvää, mutta ei pidä kuvitella, että tehtävä olisi olla samanlainen kilpajoukkue kuin esim. Nappulaklubi. Tätä varten tarvitaan vastaavia ammattimaisesti johdettuja edustusryhmiä niin useita kuin meillä on resursseja tehdä.

Mutta tästä nykyisestä tendenssistä tehdä kilpajoukkueita ilman ammattimaista organisaatiota ja valmennusta muodostuu lopulta kaikilta, myös niiltä lahjakkaimmilta, harrastuksen tuhoava kierre. Poikkeuksia toki löytyy, mutta suuressa kuvassa se on merkityksetöntä. En tarkoita etteikö myös pienemmällä paikkakunnalla pystyttäisi tekemään aivan erinomaista työtä tasoryhmätoiminnalla ja jopa haastaa kilparyhmiä (esim. Lohja). Lopputulema kuitenkin on, että alueella missä pelaajia on erityisen paljon, meidän pitää saada erikseen selvästi määritelty kilpataso ja siihen liittyvät sarjat, missä isä-edarit eivät yksinkertaisesti huseeraa. Toisaalta, homma tuntuu menevän monessa kohtaa pieleen myös siinä, että vaikka organisaatio tulisikin seuran puolelta, niin kun ei ole voimaa eikä tietotaitoa viedä koko ikäluokan harrastusta eteenpäin, niin sitten homma menee joka tapauksessa pieleen. Osa seuroista on niin pellejä, että ne joutuvat kaikessa aina soveltamaan tilanteen mukaan. Eri syistä toisten annetaan huseerata vapaasti mikä sitten yritetään kompensoida kyykyttämällä muita.

Mitä tulee kuukausi- ja muihin maksuihin: näitä pitää tietysti koko ajan pystyä seuraamaan. Jos jossain seurassa ei osata tarjota rahalle vastinetta, niin sitten taas kannattaa miettiä onko muita vaihtoehtoja. Mutta se on kyllä totta, että kulupuoli pitää pystyä pitämään niin matalana kuin suinkin nappulajalkapallossa ja lähettää kaikki rahastajat jonnekin muualle.

Vielä käytännön demonstraatio siitä mitä tarkoittaa kilpajoukkue nuorimmassa ikäluokassa.

Pelaajia on kokonaista 7:

http://brommapojkarna.se/P02-1/page/public/index/13683

Ja poikien joukkueita kyseisellä seuralla näyttää olevan tässä ikäluokassa ainakin 16:

http://brommapojkarna.se/club/team/public/group/79813

En ruvennut tarkistamaan, mutta salettiin ykkösjoukkueen valmentajan sukunimi ei ole sama kuin sen pojan joka tärkeissä peleissä kantaa vastuuta sen verran kuin jaksaa.

Erkka puhuu kyllä mielestäni ihan asiaa, vaikka ei tuo kaikki pelaa nyt ihan tuhoa tätä hommaa.Mielestäni juuri Karuselli-Turnaukset ovat oikea paikka käyttää "sekajengejä".

Perustetaan hieno "akatemiajoukkue" ,hehkutetaan entisellä liigapelaajavalmentajalla,miten hyvää ja laadukasta valmennusta saadaan aikaan.Lopputulema on,että saman verran liigapelaajia tulee korttelipelaajista,jotka siirtyvät 14-15 vuotiaana vasta edustusjoukkueisiin.Nämä nuorten "edarit" ovat pönkittämässä entisten pelaajien heikkoa egoa.
Kuvitellaan kun 13v voitetaan joku vironturnaus,että nyt ollaan oikealla tiellä.Tosiasia on, ettei suomesta tule yhtään huippufutaajia,on sitten nuorten edarit tai ei.

minusta kannattaisi seurata seuraavat viisi-kuusi vuotta tätä edaritouhun ja pelaajien kehitystä ja lähteä sitten tekemään johtopäätöksiä siitä, tuleeko Suomesta huippufutareita vai ei. Jotenkin säälittävää, että touhu tuomitaan jo etukäteen ja suomalaista mentaliteettia korostaen, todetaan, että kun aina on ollut niin, niin on myös tuleva.
Mikä muuten on huippufutarin määritelmä? Se, että pääsee Liverpooliin, vai se, että pelaisi joskus Veikkausliigassa?

Mm. HJK:n, KäPan, Honka akatemian, KyiFin, TunLin, Kontun junnuedaritouhuja seuranneena, omasta mielestäni ollaan oikealla tiellä. Junnut pelaavat tiukkoja pelejä, näkyvää kehitystä pelin sisällä tapahtuu ja päivän kunto ratkaisee otteluiden voittajan. Ei tärkeintä ole turnausvoitot, vaan "oikean" pelitavan oppiminen. Toki joku yksittäinen turnausvoitto lämmittää hetkellisesti, mutta kyllä paikallisvastustajasta niskan päällä oleminen on junnujen mukaan mieluisampi asia. Ei Erkka V. tai Eki Valla laita painoa yksittäiselle turnausvoitolle. Tavoite on paljon kauempana.

Jos halutaan nostaa Suomifutitasoa , niin kyllä sen täytyy lähteä nappuloista ammattivalmentajien toimiessa vetäjinä. Itseasiassa isien ei tulisi olla edarijoukkueen toimihenkilötouhussa ollenkaan mukana, mikäli oma poika pelaa siinä mukana.

Hei.Haloo,ettei hjk pelaa turnausvoitosta,lue muiden kirjotukset,nyt tulee hjk-99 joukkueeseen lehpasta ja olsista pelaajia.Hjk hakee pelkästään turnausvoittoja,kun saadaa voittoja,niin pahviaivo vanhemmat vie poikia lisää hjk:iin ja taas klubi saa lisää rahaa.
Konnulle nostan hattua ja toivon ettei pojat siirry Käpaan tai klubiin.

Eikös tuo ole itsestäänselvä asia että 'kaikki pelaa' tuhoaa futiksen - siis jos 'kaikki pelaa' tarkoittaa täydellistä pyrkimystä tasapäistämiseen, eli kaikki saavat aina samat minuutit, edareita ei perusteta jne....

Sensijaan 'kaikki pelaa... omalla tasollaan' kuulostaa jo paljon paremmalta. Lahjakkaat ja motivoituneet kehittyvät huipuiksi vain jos saavat pelata/kilpailla muiden lahjakkaiden ja motivoituneiden kanssa (ja lisäksi treenaavat myös itse omalla ajallaan hirvittävän paljon). Mielestäni edes edarijoukkueet ja niiden keskinäiset tiukat matsit ei riitä - mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tulisi vielä edareiden parhaimmisto kasata yhteen ja viedä pelaamaan Euroopan kovia seuroja vastaan. Tässä on se paikka mihin palloliitto (tai mikä tahansa muu jalkapalloa tukeva taho) voisi satsata pelimerkkejä - ulkomaan pelimatkat on kalliita ja isojen seurojen kalliiden kuukausimaksujen päälle ovat varmaankin mahdottomuus ainakin vähävaraisille perheille (joista monesti motivoituneimmat pelimiehet kuitenkin tulee... joku viisas on joskus sanonut että 'elintaso tuhoaa huippu-urheilun'...)

Seurat voisivat ihan hyvin mennä joihinkin kv. turnauksiin nuorimmissa ikäluokissa yhteisjengeillä (haavina esim. koko pääkaupunkiseudun edarit), joissa vain ja ainoastaan kaikista parhaat lähetetään matkaan, valmistautuminen pitkällä aikavälillä puolipäiväleirityksillä. Operaatioon sponsorointi kokonaan jostain firmoilta, niin että edustusmahdollisuudet eivät mene sen mukaan onko isillä rahaa.

Sorkates puhuu täyttä asiaa. On jokaisen pelaajan (etevämmän ja vähemmän etevän) etu, että treenataan ja pelataan mahdollisimman samantasoisten kanssa. Heikompien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kun muutama huippu ei ole hoitamassa hommaa, täytyy itsekin otaa vastuuta, pallokosketuksia tulee enemmän jne.

Lahjakkaimpien osalta asia päivänselvä, en vaivaudu asiaa tältä kantilta kommentoimaan.